torstai 26. syyskuuta 2013

Speedot päälle ja uimaan

Nana pääsi ensimmäistä kertaa (omasta mielestään joutui, raa´asti pakotettiin) uimaan Helsingin koirauimalaan. Ostettiin samantien 5 kerran sarjakortti, ensimmäisellä kerralla oli myös uittaja auttamassa ja opastamassa.

´Mä olen valmis, en kyllä tiedä mihin, mutta valmiina!!´ 
Kun astuttiin ovesta sisään kloori tuoksui kuin normaalistikin uimahalleissa, tosin kuului hirveä kimakka haukunta. Teki ihan korville pahaa. Ilmeisesti on koiria joiden mielestä uiminen on niiiin kivaa ettei tiedä miten päin olisi ;) Kummasti hiljeni kun vuoro vaihtui, viereisessäkin altaassa mentiin hissukseen mikä sopi meille. Nana sai rauhassa ihmetellä ja pähkäillä uimisen iloja ilman, että kukaan "kiljuu" vieressä.
Nana ei suostunut tulemaan rampin yläosallekaan vapaaehtoisesti. Selkeästi haistoi, että tässä on jokin koira haudattuna. Loppujen lopuksi uittaja vaan otti uimaliivin selkäkahvasta kiinni ja pakotti Nanan astumaan rampille...jossa siis ei vielä edes varpaat kastunut. Siinä tovi haisteltiin alustaa ja ihmeteltiin. Itse siirryin altaan puolen välin kohdalle, vastaanottamaan koiraa, kun uittaja nappasi Nanan syliin ja meni ramppia pitkin pikkuhiljaa veteen. Aluksi hän katsoi miten Nana ui ja jos olisi ollut tarvista korjata uima-asentoa, niin olisi sen tehnyt. Mutta Nanan asennossa ei ollut valittamissa ja lähdettiinkin siitä sitten vekslaamaan altaan reunaa. Uittaja oli alussa kokoajan Nanan vierellä, koska Nana (kuten koirat yleensä) tahtoi pyrkiä altaan reunalle, josko sieltä pääsisi äkkiä nopeasti ylös ja kuivalle maalle. Nana kylläkin jätti nopeasti reunat rauhaan, alkoi seuraamaan mua, kuunteli mun ohjeita ja ui rauhaisin mielin. Pälyili jopa vähän ympärille ja välillä ihmetteli minne mä jäin kun en ollutkaan edellä :) Muutaman kerran meinasi ottaa palloa suuhun, mutta ei sittenkään. Ilmeisesti neidin piti keskittyä täysillä uimiseen. Yritystä kuitenkin löytyi, niin ei huonolta näytä.

Tule tule. -EN- Täällä on hauskaa, tule nyt. -EN-

Nanasta saattaa vielä syntyä uusi Loch nessin Monsteri. Uittajakin sanoi, että ei me häntä enää tulevilla kerroilla tarvita, mutta kaksi ihmistä on hyvä olla kun Nansku ei varsinaisesti pyri veteen vaan tarvitsee "tyrkkijää" ja toinen on houkuttelemassa matkan päässä. Ensikertalaiseksi, ei uimisesta välittävälle koiralle, meni siis hyvin. On kuulemma hankalampiakin tapauksia ollut.
Suurin kynnys Nanalle näytti olevan se veteen meno, missä kohtaa rampii katoaa jalkojen alta, miten lähteä siitä uimaan ja kun varpaat kastuu. Pari kertaa tuli pieni hyppy, muuten lähti nätisti selkeästi(kö) otti liivien kannatuksen vastaan ja vain lipui rampilta uimaan. Eiköhän se oma freestyle tyyli sieltä vielä löydy :)

Hirmuinen Loch ness Monsteri, pulipuli!

Seuraavan kerran viikon päästä. Täytyy ottaa myös vähän parempi kamera mukaan.
Kävin ostamassa naylonvaljaat ihan vain uimista varten. Jossain mutkassa mennään varmaan ilman liivejä, niin on hyvä kuitenkin olla joku varmiste päällä etenkin alussa + koirien pitää olla allas alueen ulkopuolella kytkettynä, niin hoituu sekin ilman säätämisiä. Ei haittaa vaikka ko. valjaat kastuu ja kärsii. Ja olihan se pakko ostaa "kylpytakkikin". Nyt kuitenkin ilmat viilenee ikävästi, vaikka koiran föönaa, niin silti haluan suojata toisen kotimatkan ajaksi. Eikö ne kylpylöissäkin mene kylpytakeissa paikasta toiseen ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti