maanantai 10. maaliskuuta 2014

Uutta kaveria ja märkää koiraa

Joku aika sitten etsin heppaystävää ittelleni laihoin tuloksin. Turhautuneena unohdin koko jutun. Nyt kävin uudemman kerran katsomassa vuokraheppa tarjontaa ja huomasinkin ilmoituksen Suomenhevosesta joka olisi vielä ihan ajomatkan päässä. Kävinkin Siroa katsomassa torstaina.

Matkaan ei mennyt kuin rapiat puolisen tuntia ja löysin perille kivuttomasti. Vastassa oli ponin kokoinen koira (värin perusteella veikkaisin Landseer, mutta en voi sanoa varmaksi) sekä talon emäntä ja perheen kaksi vuotias lapsi. Kaikki enemmän tai vähemmän mutavellin peittämänä ;) Hetken päästä tulikin Siron omistaja joten päästiin itseasiaan. Käytiin siinä paikat läpi ennen kuin lähdettiin hevosta hakemaan. Hevoset asuu pihatto meiningillä mikä oli kiva nähdä. 

Sirolla oli reipas askel, että hyvä kun perässä pysy. Vähän tahtoi olla malttamaton pukiessa ja harjatessa, mutta mitään sen kummoisempaa ei yrittänyt. Vähän säpsyili selän takana kuuluviin ja liikkuviin ihmisiin. Siinä saa vähän varoa ettei varpaat jää alle, mutta ei kuitenkaan pahaa tarkoita, niin no hätä. 

Tehtiin tuttavuutta niin hevosen kuin hevosen omistajan kanssa kentällä pyörien. Siro kuunteli oikein hyvin. Mentiin ravia, että käyntiä. Fiilikset käynnin jälkeen on hyvät. Taisin löytää mukavan heppakaverin. Viikon päästä tutustutaan toisiimme lisää ja kokeillaan myös laukkailla.

Vaihdoin myös muutaman sanan tilan emännän ja isännän kanssa. Oikein mukavan oloisia ihmisiä hekin. Ovat tekemässä uutta isompaa kenttää aitauksien toiselle puolelle, senkään valmistumista ei malttaisi odottaa. Nykyinen kenttä on pieni, että varmaan tulee suuremmaksi osaksi maastoiltua ainakin toistaiseksi.

En voi kuin kiittää Siniä tästä mahdollisuudesta!
Kuvan ottanut Siron omistaja


Nanan silmä alkaa olemaan jo tervehtyneen näköinen, niin kävimme pitkästä aikaa uimassa. Silmäluomi on tosiaan jo ihan tasaantunut, vain tumma pigmentti puuttuu. Muusta ei näkisikään, että jotain on tehty.

Kun päästiin uimalaan, niin alkoi kova piipitys. En vieläkään tiedä, että onko se innostusta vai ahdistusta..ei kai sentään? :D Lämmin allas on vaihtanut puolta ja se oli tällä kertaa onneksemme odottamassa uimaria eli päästiina heti aloittamaan kun vaan suihkusta päästiin.
Altaan reunalla piipitys jatkui ja lelu oli kamalan kiva, mutta ettäkö veteen. Hyvin Nansku kuitenkin tarjoutui itse menemään altaaseen lelun perässä, mutta jotenkin nihkeesti.

Hyvin saatiin kuitenkin uitua ja Nana sai talon puolesta pienen lahjuksen, joka natusteltiin kotona heti ensimmäisenä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti