lauantai 14. maaliskuuta 2015

Synttäreitä ja kevättä rinnassa

Pikku Islakki täytti pyöreät 1-vee 12.3.2015. Vaikea käsittää mihin tää aika on mennyt, toinen on jo niin iso. Juoksuja ei ole vielä kuulunut, että pentu nimitys säilynee vielä kuitenkin ;)



Vihdoinkin yksi elämän pienistä haaveista toteutui ja talouteen tuli divaanisohva. Värilläkään ei ole niin väliä kuhan se on musta. Myös Isla arvosti sohvan divaani osuutta, koska se tuli suoraan ikkunan eteen. Siitä jos mistä on hyvä tähyillä lintuja ja naapureita :D Sisustus intoilija tilasi myös verhot, mutta niitä vielä odotellessa. Kusti voisi polkasta vähän lujempaa :P



Koska oli niin ihana keväinen päivä, niin eihän sitä koko päivää voi divaanilla kölliä. Ylös ja ulos, kuten aika moni muukin oli päättänyt tehdä. Treffattiin Nanan siskopuolen ja sen pennun kanssa. Pääsivät lauma pörröisiä neitokaisia juoksemaan vapaana mikä vähän jännitti emäntää. Ei olla nyt ollenkaan päästetty Islaa kotinurkilla vapaaksi muuta kuin koirapuistossa, koska täällä on sen verran paljon ärsykkeitä. Ei varsinaisesti karkaamisen merkkejä ole antanut, mutta tykkää niin kaikista, että pitäisi vaan päästä moikkamaan ja eihän siinä tietenkään korvat pysy toimintakykyisinä.

Tuolla lenkkipolulla tuli paljon ihmisiä vastaan, jokunen koira ja muutama pyöräilijäkin. Oon selkeästi pelännyt turhaan. Tai koskaan ei voi olla liian varovainen, mutta kuitenkin. Isla kuunteli tosi hienosti. Ei tarvinnut ottaa kiinni kuin pari kertaa varmistukseksi, että vieraan koiran ohitus menee turvallisesti. Sorsatkaan ei häirinnyt keskittymistä. Vähän teki kerran Islan mieli juosta ohi kävelleen miehen perään, mutta kutsusta välittömästi teki täyskäännöksen ja tuli takaisin! Hieno tyttö!!



Paluumatkalla ohitettiin sama heppatalli kuin mennessä, mutta nyt Isla tajusi kauraturvat. Pysähdyttiin siis uudemman kerran ja nyt hevosista kolme tuli moikkaamaan :) Vähän oli jännät paikat, mutta yhden kanssa Isla rohkeni nuuskuttelemaan. Yhtään ei tiennyt miten hevoset reagoi, niin piti olla varovainen, mutta eipä ne ollut moksiskaan.

Kaiken kaikkiaan koko reissuun meni parisen tuntia sisältäen hyvän autoilu kokemuksen. Happihyppelyn jälkeen murua rinnan alle ja jo oli taju koirilta veks :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti