sunnuntai 2. elokuuta 2015

Mökkihöperöt Kuhmoisissa

Viikko sitten maanantaina suuntasimme vuokramökille Kuhmoisiin. Lähdimme heti aamulla ennen aamupalaa, jotta Islalla olisi matkapahoinvoivana mahdollisimman mukava matkustaa. Alkumatka menikin mukavasti, nuokkuen ja vain vähän kuolaten. Kaiken tämän onnen keskellä tajusin, että olin onnellisesti sitten jättänyt Nanan kummatkin särkylääkkeet kotiin ja toista merkkiä ei saisi lopettaa kuin seinään. Paniikin tynkä oli valmis. Kotiin ei kannattanut kääntyä, joten soitin ekaksi Univet Lahteen, mutta sanoivat, että soittoreseptien kanssa heillä kestää 2-3 päivää. Vastaaja ei siihen hätään löytänyt vapaata eläinlääkäriä, niin päätin soittaa omalle klinikalle Univet Espooseen. Onneksi Espoossa oltiin heti valmiita soittamaan apteekkiin. Outoa, että saman ketjun klinikoilla on eroja keskenään. Pääasia, että saatiin soittoresepti ja matkan ensimmäinen (ylimääräinen ja viimeinen) pysähdys oli siis Lahdessa. 

Sopivasti saatiin autoparkkiin ja raahattua itsemme apteekin ovelle, tuli Espoosta tekstiviesti, että resepti on soitettu. Ei mennyt kuin tunti. Mutta jotta asiat ei menisi liian helposti, niin jostain syystä apteekin saldot heitti ikävästi. Kuulemma Gabapentin-lääkettä piti hyllyssä olla, mutta puolenkaan tunnin etsimisen jälkeen purkkeja ei löytynyt. Mietittiin lähtöä Jyväskylään tai sitten ihmisten Gabapentiniä. Samaahan lääkettä se on, mutta ihmisten versio on kapseli joka sisältää jauhoa. Farmaseutti oli onneksemme erikoistunut eläinlääketieteeseen, sanoi, että annostus ihmis Gaballa olisi 1/4 kapselin jauhoista. Vaikka joutuu itse leikkimään apteekkaria oikean annoksen antamiseksi, niin päädyttiin tällä kertaa tähän ratkaisuun, niin ei tarvitse matkapahoinvoinnista kärsivää koiraa kiusata enempää. Päästiin nimittäin jo Lahden keskustaan hienosti, mutta Isla kuitenkin kerkesi oksentamaan ennen pysähdystä. Onneksi tyhjän vatsan vuoksi tuli vain vaahtoa. Pieni happihyppely tuli siis sopivaan saumaan. Matkan jatkuessa kuolasi tapahtuneen vuoksi enemmän, mutta ei onneksi enää oksentanut uudelleen.



Koirat viihtyi erittäin hyvin mökin rauhassa. Nanan ei tarvinnut olla pipo kireenä kaiken maailman Irma-Pettereiden vuoksi. Ei kertaakaan haukkunut silmiään päästään ainakaan ahdistuksen vuoksi vaan nautti olosta, vapaudesta ja vedessä kahlaamisesta. Islalle mökkeily oli ihan uutta. Reippaana tapauksena kävi joka nurkan katsomassa ja haistelemassa, varpaat suostui kastelemaan järvessä heti ensi yrittämällä ja toimi pallotyttönä sulkapalloa pelatessa.

Vaikka Isla ei tosiaan ole uimahallissa innostunut uimisesta, niin päivä päivältä Isla pikkuhiljaa varvas kerrallaan kastautui järviveteen kepin perässä. Neljäntenä päivänä mentiin jo niin syvälle, että masukin kastui. Jos keppi meni yhtään pidemmälle, niin haukkumalla yritettiin komentaa keppiä lähemmäksi. Nanakaan ei uimaan asti mennyt, mutta reippaasti kipitti järveen niin kepin kuin kävyn perässä. Kahlaaminenkin virkistää kivasti, ei sitä aina uimaan asti tarvitse lähteä ;)




Pieni hätä Islalle tuli, etenkin alkuviikosta, kun mentiin miehen kanssa saunomaan. Haukkumista kuului, mutta onneksi joka päivä apinointi vähentyi. Isla taisi tajuta nopeasti, että tullaan kyllä takaisin. Kuulemma yksi päivä oli ravannut sohvan selkänojalla haukkumisen sijaan. Olikin sitten valitettavasti pudonnut sohvan ja seinän väliin. Kävin varmuudeksi silmämääräisesti hammaskaluston läpi sekä ulkona kävin katsomassa miten liikkuu, oireileeko. Onneksi kaikki näytti olevan kunnossa. Työnsin vielä sohvan ihan kiinni seinään, että moinen ei enää toistuisi. 

Varasinkin ajan fyssarille että hierojalle, en tippumisen vuoksi, vaan olin aikaisemmin jo huomannut, että Isla kävelee peräpää askeleen vasemmalla kuin etupää. Kyse voi olla ihan lihasjumissa, mutta parempi, että fyssari katsoo koiran ekaksi läpi ja sitten vasta hieroja. Hyvä saada paikat kuntoon ennen seuraavia näyttelyitä. Voi olla, että samaisesta syystä Isla on seisotuksessa vetänyt vasenta, tuomarin puoleista, takajalkaa mahan alle kun haluaisin hyvän seisomisasennon vuoksi jalkaa vähän taaemmaksi.

Ja jotta ei jännitys loppuisi kesken, niin huomasin keskiviikkona, että Isla raapii kylkiään ja korviaan epänormaalin paljon. Huomasinkin, että korvanlehdet oli punaiset ja pientä pattia tuli ja meni molemmissa korvissa. Koska mökillä oli jonkun verran punkkeja, niin olin niskamyrkkyjen tueksi suihkutellut jalkoihin ja vatsakarvoihin koirille suunniteltua punkkikarkoitetta. Pullon tekstin mukaan aine voi aiheuttaa allergista reaktiota ja uskoisin tästä olevan kyse. Korvien kanssa mahdollisesti kyse oli enemmän itikoista yms. ötököiden pistoista. Harjasin Islan huolella läpi, pohjavillaa lähti vain vähän (sen vähänkin olisin mielellään näyttelyiden vuoksi pitänyt) eikä ihossa näkynyt mitään hälyttävää. Suihke lensi roskiin ja korvanlehtiin levitin hydrokortisonivoidetta. Alle vuorokaudessa korvat normalisoitui ja kutina helpottui. Paukamia ei enää tullut, korvien väri palautui normaaliksi eikä ravistellut korvia ollenkaan. Elämä siis hymyili eikä eläinlääkärille onneksi tarvinnut mennä.



Loppuviikosta oli pakko pitää sadetta sisätiloissa pari päivää, välillä tuli kaatamalla vettä ja välillä aurinko pilkotti. Aina kun mahdollista niin ulos laiturille, pelaamaan sulkkista tai kuvaamaan jne. Lähtöpäivänä Isla päättikin kaiken tämän levon jälkeen vetää huomion täysin itseensä katoamalla sillä välin kun pakattiin autoa. Nanan kanssa pyöri jaloissa kun yht´äkkiä pikku mustaa ei näy missään. Ensimmäiseksi kävin katsomassa sisältä, ei, ei ollut sielä. Takaisin autoille, ei näy ei kuulu..kunnes kuulen tutun kuuloista haukuntaa jostain pitkältä. Voi vinetto ei kun perään, Isla oli lähtenyt lanaavan traktorin perään. Onneksi traktori ajoi hyvin hitaasti, tosin yhtään sen turvallisempi minkään kokoiselle koiralle jos renkaan alle jää. Huusin semmoisia ärräpäitä kerran omaan nimeen ei reagoinut ja taisi kuljettajakin huomata mut peileistä, koska pysähtyi. Jo tästä oli suuri apu, koska Islalta meni mielenkiinto ja lähti juoksemaan luokse. Luonnollisesti hirmu kehut luoksetulosta vaikka karkaaminen itsessään ei mitenkään päin ollut positiivinen asia. Koira kainaloon ja autoon turvavaljaisiin ja ovi kiinni. Turvassa! Sen pienen luoton minkä Isla oli luonut on mennyt, ei vapaana kulkemisia kuin aidatulla alueella! Onneksi mitään ei tapahtunut.

Nyt lomailu jatkuu kaupungissa, kytkettynä, turvallisesti. Islalla on tiedossa virallista terveystutkimusta, fyssaria ja hierontaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti