perjantai 13. tammikuuta 2017

Operaatio koiranäyttelyyn Viroon

Suosittelen ottamaan vähän juotavaa ja välipalaa vierelle, matka eli teksti on pitkä :D

Aloitellaan matka alkuvalmisteluilla

Näyttelyistä innostuneena työkaverini heitti, että mites olisi koirien kanssa matka Viroon? Vähän siinä mietin, että miten tuon pikku suharin kanssa viitsisi, mutta siitähän se suunnittelu sitten kuitenkin lähti vauhtiin. Koska kyse oli molemmille ensimmäisestä kerrasta, niin istuimme oikein alas koneen ääreen ja aloimme selvittelemään asioita. Piti miettiä hotellia, lauttamatkaa ja ekinokokki madotusta ilmoittautumisesta puhumattakaan. Apuja onneksi saatiin netistä sekä kokeneilta matkaajilta.

Sopivan hotellin löydyttyä laitoimme vielä varmuudeksi sähköpostia perään, että onhan lemmikkieläimet varmasti tervetulleita, koska näistäkin oli lukenut monenmoista kokemusta. Netissä ilmoitetaan toista ja ovella sanotaakin että sori ei onnistu. Hotellin lisäksi lauttamatka oli toinen mikä oli varattava hyvissä ajoin, koska koirapaikkoja ilmeisesti on rajallinen määrä per lähtö. Yhdellä firmalla ”uhkailtiin” kuonokopilla ja toisella oli huonot lähtöajat – lähinnä siis paluuajat Suomeen, ja kuitenkin hintojen olisi hyvä pysyä suhteellisen matalina, koska pienistä menoista äkkiä kasaantuu ihan kunnon summa. Sopiva lauttamatkakin löytyi kelloaikoineen ja kantis alennuksineen TallinkSiljalta.

Kun hotelli ja lauttamatka oli hoidettu, seuraavaksi olikin vuorossa ilmoittautuminen - perinteisesti sähköpostilla tietenkin. Suomessa en koskaan ole kirjallisesti lomakkeita täyttänyt, mutta tästäkin selvitettiin kunnialla ja vahvistus ilmoittautumisesta tupsahti jossain vaiheessa sähköpostiin. Järjestäjille piti lähettää ilmoittautumislomake, kopio rekkarista ja maksukuitista. Nyt Islan tiedot löytyykin heiltä ja jatkossa voikin näppärästi ilmoittautua vaikka sähköisesti.
Kun aloimme innoissamme suunnittelemaan myös toista reissua Viroon, niin meni edellinen hotellivaraus uusiksi. Ensimmäisessä vaihtoehdossa hinta oli kyllä huokea, mutta kylppäri oli käytävällä. Ehkä on kuitenkin mukavampi, että on oma suihku ja vessa. Löydettiinkin mukava, kehuja ja kiitosta saanut paikka, johon varattiin  sekä tammikuun että helmikuun keikkaa varten huoneet.

Olin myös lukenut joidenkin koirien reagoineen matolääkkeisiin, jotkut vähemmän jotkut rajummin. Tästä huolestuneena jäin miettimään mitä teen, vaihtoehtona on ottaa riski ja madottaa paikan päällä aamusta tai 28 vuorokauden säännöllä Suomessa jolloin koira pitää madottaa ennen matkaa kahdesti ja paluun jälkeen vielä kerran niin, että kaikki 3 madotusta tapahtuu tuon 28 päivän sisällä. Jokaisesta madotuksesta eläinlääkäri tekee merkinnän koiran passiin, tämän vuoksi se on myös arvokkaampi vaihtoehto. Pohdintojen jälkeen päädyin ensikertalaisena kuitenkin ottamaan varmanpäälle ja madottaa 28 vuorokauden säännöllä Suomessa. Jos Isla reagoisi lääkkeeseen, niin mieluummin sitten kotona kuin kohteessa vielä kun pitäisi jaksaa kehässä edustaa. Tekstiä kirjoittaessa Isla oli saanut ensimmäisen lääkkeensä, merkkiä Veloxa vet, joka näyttää olevan suhteellisen identtinen Drontal compin kanssa. Mitään reaktiota ei tullut, onneksi!! Vein madotuksen loppuun 28 mukaisesti, mutta helmikuun keikan madotuksen uskallan näillä näkymin hoitaa paikan päällä (jos vain ell on paikalla). Otan vain tabun mukaan kotoa. Tietää varmasti, että saa samaa lääkettä. Pitäisi kaiken siis mennä hyvin.

H-hetki

Koirat oli puunattu ja tavarat valmiina. Kaveri kurvaa autolla oven eteen ja saman tien huomataan, että Islan häkki ei mahdu ovesta sisään. Tarkoitus oli, että Isla matkustaa, kuten omassa autossa, häkissä takapenkillä. Onneksi olin varmuudeksi hakenut Nanan häkin joka on hitusen pienempi. Tämä häkki mahtui. Pikaisesti vuorasin pienemmän häkin matkapahoinvoinnin varalta, tavarat autoon ja kärrykin vaihtui nokkakärryyn. Hienosti aikataulussa, sormet jäässä, startattiin kohti Länsisatamaa. Jännitys oli lähes käsin kosketeltavaa. Itse en ole koskaan käynyt autolla Virossa ja miten koirat pärjäisi. Oltiin alun perin varattu vain paikat autosta koirille, mutta erään as.palvelijan mukaan ”autokannella saattaa lämpötila olla sama kuin ulkona” ja säätiedotteet näytti järkyttävää -21 astetta. Ei uskallettu ottaa riskejä ja vaihdettiin varaus lemmikkihytilliseksi ja paluumatkalle häkit sisältä. Sairasta rahastusta sanon ma :/, mutta pääasia, että koirat voi hyvin. Itse en enää jännittänyt niin paljoa kun tiesi koirien olevan hyvässä turvassa hytissä lämpimässä. Todella lämpimässä olivatkin, pikkaisen liian kuuma vaikka ilmastointi napukka näytti kylmimpään mahdolliseen - mitään auttanut. Onneksi matka oli lyhyt, saipahan koirat vähän jaloitella ennen pidempää automatkaa. Autakannelle päästiin 10 minuuttia ennen satamaan tuloa. Päästiin pakkaamaan koirat ja itsemme autoon, ottaa hyvä asento ja laittaa navigaattoriin oikea osoite.  Tässä vaiheessa vielä katsoimme mitä aste lukemaa auto näyttää, 5 astetta. Koirat olisivat pärjänneet ihan loistavasti autossa!! Lautta lähti suomesta 13:30, perille kun päästiin Viroon ja lähdettiin satamasta ajamaan kohti Tartua oli jo hämärää. Ei aikaakaan kun oli pilkko pimeää. Ei hirveästi tarvinnut maisemia ihastella. Pysähdyttiin matkalla kerran pissattamaan koirat, muuten posotettiin hotellille asti yhtä kyytiä. Vain muutama U-käännös jouduttiin tekemään Tartun päässä, koska ohi ajettiin tyylikkäästi :D Virossa on näemmä risteyksiä josta ei pääse kuin yhteen suuntaan ja uukkari ainoa vaihtoehto. Mutta nämä on onneksi pieniä juttuja.

Majoituttiin Hektor Design Hostellissa. Oltiin valittu kahden hengen huone omalla kylppärillä. Pieni, neliöt tehokkaassa käytössä oleva, huone.  Mikro, jääkaappi ja lavuaari, ns. keittiö oli siinä. Eikä mm. telkkaria ollenkaan. Hinta-laatusuhde ihan kohdallaan. Jääkaappi oli mukava juttu eikä sitä telkkaria olisi juuri kerennyt katsomaan kun ei me keretty ylipäätänsä hirveästi Tartun maisemiakaan käydä katsomassa. Kotoisa kahvila hostellista löytyi ja pientä maksua vastaan sai aamupalan alakerrasta. Kahvilaan oli koiratkin tervetulleita ja aamupalalta puuro saa Eri maininnan. Ei ollut perus Eloveenaa nähnytkään. Oli todella hyvänmakuista, olisin voinut koko kattilallisen syödä jos maha vaan olisi vetänyt :) Mitä lie oli, mutta sairaan hyvää. Tykkäsin.

Massu  täynnä puuroa oli hyvä alkaa suuntaamaan auton nokkaa kohti näyttelypaikkaa. Tavarat, kassit, häkit, kärryt, koirat hups autoon ja menoksi. Pitkä matka ei hotellilta onneksi ollut. Perille päästyä pakattiin häkit yms. nokkakärryyn ja lähdettiin kohti etuovia kunnes huomasin nokkakärryä vetäessä, että renkaat kääntyy sisään itsestään samalla tavalla kuin sitä taittaisi kasaan. Pakkastakin oli vaivaiset -20, sormet, nenät ja koirien varpulit jäässä siinä sitten pinkaistiin takaisin autoon, irroitettiin häkit ja roudattiin ne sitten käsin. Kärry sai jäädä autoon häpeämään tekosiaan. Itse olin näin ensikertalaisena madottanut Islan tosiaan 28 säännöllä. Kaveri taas lähti etsimään eläinlääkäriä jotta saisi hoidettua asian kuntoon. Tuossa vaiheessa infosta kerrottiin, että ei  eläinlääkäri ole vielä tullut, eikä tarkkaa tietoa milloin tulee..kivat! Madotus pitää olla annettu 24h ennen Suomeen paluuta. Ja se, että ollaan näyttelyyn tultu, niin pitäisi keskittyä ihan muuhun kuin eläinlääkärin metsästykseen. Mutta ilmeisesti onneksi aika pikaisesti ell siinä tulikin paikalle ja sai ihmiset madotus asian hoidettua pois päiväjärjestyksestä.

Valitettavasti oltiin kaverin kanssa lauantaina eri halleissa. Yht´äkkiä kaveri koiransa kanssa pöllähti ruusukkeiden kanssa paikalle ja me ei oltu päästy edes vielä kehään :D Mutta vau, Lola veti potin kotiin!! Isla veti myös ihan hienosti, tuomari tykkäsi ja Isla sijoittuikin Avo Eri2 SA PN2, mikä on samalla Islan paras sijoitus. Harmi, ettei vaan sitä sertiä kuitenkaan tippunut. Koska kiire ei ollut, niin totta kai jäätiin odottamaan isoja kehiä mihin Lola olisi menossa niin ryhmiin kuin junnuihin. Niissä kuitenkaan sijoittumatta. Siinä vaiheessa kun päästiin takaisin hotellille, niin kello oli vaikka jo mitä. Ei siinä enää paljon jaksanut lähteä pimeässä maisemia katsomaan.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta illalla tuli ahaa elämys nokkakärryn kanssa, uskomatonta sillä väsymyksellä :D Tajusin mikä meni nokkakärryn kanssa pieleen. Oltiin laitettu mustekala kiinni nokkakärryn alalevyn (mikä lie nimeltään) etureunaan. Kärryjä vetäessä renkaat tietenkin heilui ja mustekala veti alalevyä ylöspäin ja täten renkaat lähti kaartumaan sisään kunnolla. Sunnuntaina testattiin laittaa mustekala kiinni ihan eri tavalla ja avot, heureka!! Siitä se oli kiinni, kärryt toimi hienosti kun kiinnityksen toteutti eritavalla.

Sunnuntaina oltiinkin samassa hallissa ja vielä viereisissä kehissä. Mukavampaa leiriytyä samaan paikkaan yhdessä ja jopa nähdä toisen kehän. Lola veti jälleen potin kotiin!! On se hieno mimmi <3 Isla meni sunnuntainakin hienosti eikä kisaväsymyksestä ollut tietoakaan. Hieno arvostelu. Tuomari, tulkintani mukaan, tykkäsi, mutta… Avo Eri4. Noh, kait se on voitto jonkinlainen jos voi todeta, että olishan se voinut huonomminkin mennä ;) Eli ei nyt saatu mitä lähdettiin hakemaan. Isla kuitenkin jaksoi hienosti, olen todella ylpeä neidistä. Esiintyi hienosti. Pientä viilaamista vauhdin kanssa edelleen, mutta ei voi valittaa yhtään ja häkkiinkin menee mielellään päikkäreille. Ei vingu ei piippaa, pistää pötkölleen ja unten maille. Mahtavaa, että on oppinut ja sisäistänyt tämän taidon. Pitkät päivät jaksaa huomattavasti paremmin kun torkkuu kunnolla välissä. Sunnuntainakin oltiin paikalla nimittäin loppuun asti. Lautta lähti vasta myöhään illalla ja Lolaa odotti isot kehät eli ei kiirettä. Ja hyvä, että jäätiin. Lola hienosti pääsi jopa BIS kehään. Vaikka ei sijoitusta sieltä tullut, niin suoritus oli mitä hienoin!! Vaikka aikaa vielä oli, niin kerättiin kamat kasaan pikkuhiljaa ja alettiin pakkaamaan autoa. Suuntana koti Suomi.

Paluu

Tässä vaiheessa matkaa uskalsin lääkitä Islan matkapahoinvointia vastaan, niin paluumatka meni mukavasti. Pysähdyimme matkalla kerran tankkaamaan ja shoppailemaan. Samoissa maisemissa ajoimme satamaan kuin sieltä olimme toissapäivänä ajaneet hostelliin – pimeässä.  Hirveästi ei maisemia valitettavasti nähnyt, mutta perille päästiin turvallisesti. Oltiin satamassa ajoissa paikalla, mutta ei kuitenkaan ensimmäisinä. Pääsimme ajamaan itse laivaan kuitenkin vasta vikojen joukossa. Vaikka meillä oli varattuna koirille sisältä häkit, niin päädyimme jättämään koirat autoon. Kuitenkin asteet plussan puolella. Suomen päässä pääsimme ajamaan ulos vasta toiseksi viimeisinä. Kello oli tuolloin 01 vai vähän yli, siinä väsymyksessä ei ihan enää pysynyt mukana. Äkkiä kotiin, koira pissalle ja pää tyynyyn. Väsymys oli paha usean päivän ajan, kun ei tajunnut ottaa maanantaita vielä lomapäiväksi, mutta näillä mentiin. Pikkuhiljaa palautellen :)

Reissu oli mahtava vaikka itse emme saaneet kotiin tuotavaa. Lola upeasti hoiti sen puolen :D

Kun oltiin matkaa suunnitellessa katseltu mitä edellisissä näyttelyissä oli koiria ollut, niin yllätyin shelttien määrästä. La oli ilmoitettu 18, paikalla 12, ja su 17, paikalla 13. Avo narttuja näistä oli 5, molempina päivinä. Eikä yllätys ollut, että suomalaisia paikalla oli noin yleisesti paljon.

Kiitos Jaana & Lola seurasta, Hektor Design Hostel majoitukesta ja TallinkSilja kuljetuksesta. Näemme pian uudelleen!! :) 



Jaana & Lola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti