sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Ensimmäiset rally-toko kisat

Eivät sitten menneetkään kuten oli treenailtu. Toki olen hyvin tyytyväinen siihen, että saimme kisakirjaan ensimmäisen tuloksen ja vielä hyväksytyn sellaisen 87 pisteellä. Olen vain kovin pettynyt fiilikseen mikä oli radan aikana, osittain toki puhtaasti jännityksestä, ja itse suoritukseen.

Treeneissä meillä on mennyt tosi kivasti. Isla mukavasti kontaktilla pyörii hyörii ja tekee ihan kaiken ja vähän päälle. Pari viikkoa sitten olleet epiksetkin meni myös oikein mukavasti, Isla oli hyvin mukana ja seurasi tarkkaa ohjeistuksia. Mitä tekee virallisissa kisoissa - skannaa, naama kiinni kumirouheessa. Siinä oli turhautuminen niin lähellä ja vielä jännitys päälle, niin tullut yhtään mitään. Todella järkyttävä alisuoriutuminen. Vieläkin ihmettelen suurta pistemäärää. Pari päivää piti ihan rauhassa rauhoittua ennen kuin pystyi alkaa miettimään mitä ongelmalle voi tehdä. Miten teen itsestäni todella kiinnostavan. Miten saan kontaktista idiootti varman. Kaikki ilman namia. Ja ylipäätänsä milloin sitä oppisi kouluttamaan koiraa :D Yksi vinkki testattiin - näytetään koiralla, että nakkia löytyy ja laitetaan taskuun. Koira saa radan jälkeen syödä nakit pussista. Ei toiminut, skannaus oli järkyttävän armotonta. Rata kestää sen parisen minuuttia, joka näyttää olevan Islalle liian pitkä pätkä ilman namia.

Kisojen jälkeisissä treeneissä oli huumorinkukka kovilla. Ei niinkään miten hienosti Isla treeneissä taas veti, vaan tuosta itse kisasta. Asia kalvoi edelleen. Nyt täytynee vähän painaa jarrua ja treenailla perusasioita. ALO-luokan kyltit sujuu hyvin kunhan yhteistyö toimii ja Islaa huvittaa keskittyä.

Heti seuraavana lauantaina suunnattiinkin Lohjalle epiksiin. Taskut täynnä maggaraa ja ennen rataa pienistäkin seuraamis pätkissä namia nassuun, niin että vyötärö huutaa armoa. Itse rata meni huomattavasti paremmin kuin kisoissa, vaikka paljon on parantamisen varaa - kun vaan saisi sen seuraamisen vahvemmaksi. Vinkistä myös siirryn pannan sijaan kokeilemaan valjaita. Nyt taas treenaillaan kovasti ja testataan taas viikon päästä miten epikset sujuu.

Viikon kun on asioita tässä pureskellut, niin vähän näyttää siltä, että olisi kannattanut keskittyä treenaamiseen rauhassa pidempään, jopa ennen ensimmäisiä epiksiä. Mutta uutena lajin harrastajana, olisinko saanut ahaa elämystä ilman epikisen tuomaa kisa jännitystä..puhumattakaan itse virallisista kisoista. Mutta näistä opitaan ja suunnataan hienosti eteenpäin :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti